25.3.2018

25.3.2018

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

EILINEN MUISTO JO ON, KUULEN LAULUNI, OON PAPILLON...

Tänään on keskiviikko ja jo 4. päivä helmikuuta. Niin se aika on vaan vierähtänyt, että ei ehdi edes blogeja päivittää. Mutta syitähän on monia, vaan syitä ei kannata nyt tähän vedellä. Oliskohan se saamattomuus ja väsymys suurimmat syyt ja kun aika juoksee tuon pikku vesselin kanssa niin nopsaan. Mutta nyt kun hänkin on jo 7 kuukautta, niin yritän ottaa aikaa, kun hän nukkuu.

Olen saanut jo voimani takaisin tai ainakin osan niistä, silläotin jo hanurinikin esille ja hieman olen jo vedellyt palkkejakin ja soitellut ihania biisejä. Samoin tänään kokeilin taas tuota pianoakin soitella ja kyllähän ne nuotit silläkin hyppeli näppäimillä ihka hyvin. Kyllä se on tuo musiikki, joka mielenkin niin nostaa korkealle ja ne kauniit sanat, jotka koskettavat ihan sydämeen asti.

Olemme nyt asuneet täällä Espanjan auringon alla jo pian puoli vuotta. Kylläpä on aika mennyt lujaa vauhtia eteenpäin ja pian on taas kevät ja kesä lämmin ja pääsee altaalle uimaan. Ja onhan tuota elopainoakin lähtenyt jo ihan kivasti, vaan paljon pitää vielä mennä pois, jotta käveleminenkin onnistuisi paremmin. Onneksi on tuo ihana Sari, jonka taikakäsien hellässä hoivassa olen saanut käydä joka viikko ja samoin hän on puhdistanut kasvojanikin ja suihkutellut ruusun tuoksuista ruusuvettä, aaaaaah.

Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa illan jatkoa ja rauhallisia unia!