Tänään on maanantai ja 18. päivä heinäkuuta. Aurinko paistaa ja asteita on vain +13, mutta luvassa on +21, joten kyllä se siitä päivän mittaan vielä lämpenee. Nyt on taas viikko alussa ja kuukauden kuluttua alkaa jo koulut. Niin pian tämäkin kesä meni, mutta on ollut niin muistorikas ja ihana kesä.
Mutta matkamme jatkui peremmälle, Kotkan saarelle, ja saavuimme läpi kaupungin minun syntymätalon luokse, jota katselimme.
Ja tästä ajelimme pitkin Koulukatua...
...ohi tuttujen maisemien...
...entinen pelto on tehty parkkipaikaksi...
...ja uusia taloja on rakennettu valtavasti...
...kaunis, paksu, valkoinen pilvikin leijaili sinisellä taivaalla...
...ja täsähän se minun syntymäkotini seisoo yhtä vahvana kuin ennenkin, vaikka onkin käynyt sodan melskeet läpi...
...tunneli, josta mentiin pihalle, oli hyvin kapea...
...alimmaiset ikkunat ovat puuliiterin ikkunoita...
...ja tuossa toisessa kerroksessa me asuimme silloin ennen...jo 40-luvulla...
...ja kaunis Puistotie on hyvin vehreä nykyään...
No, mutta jälleen Bloggerin kuvien lataaminen tökkii, joten se merkitsee sitä, että nyt on lopetettava tämä kuvien laittaminen ja jatkan taas toisella kerralla. Mutta ihana matka se todellakin oli ja jää ikuisiin muistoihin, vaikka käväistäisiinkin vielä Kotkassa muulloinkin.
Nyt toivottelen teille kaikille oikein leppoisaa päivän jatkoa ja turvallista viikon alkua! Pitäkää itsestänne ja toisistanne huolta!
