Tänään on jo lauantai ja 16. päivä heinäkuuta. Tänään on satanut ja nyt taas paistaa aurinko. Asteita on +18, joten on erittäin hyvä hengittää.
Mutta matkamme jatkui, vaan katsotaanpas jatkuuko yhteistyö tämän Bloggerin kuvien laittamisen kanssa tällä kertaa.
Ja me saavuimme rakkaan äitini ja isäni haudalle, johon asetimme kauniin ruusubegonian...ja tästä jatkoimme matkaamme...
...minun mammani eli äidinäitini ja äidin siskon haudalle...
...autosta nappasin suoran näkymän läheiseen metsikköön...
...siellä vallitsi ihanan rauhallinen tunnelma...
...hautausmaalta jatkoimme matkaamme...
...suoraan kohti syntynäkaupunkiani Kotkaa...
...pitkästä, pitkästä aikaa...
...olihan siellä tuttujakin paikkoja, mutta...
...oli sitten uuttakin tai uudistettuja alueita...
...vaan tämä talo oli tuttuakin tutumpi jo sieltä ...hmmm...liki 59 vuoden takaa, jolloin aloitin tässä koulussa ensimmäisen luokkani...
...nykyään tämäkin on Keskuskoulu, vaan silloin ennen vanhaan oli vain Kotkan Kansakoulu...ihanan vanhanaikainen rakennus...
No, mutta tästäpä tämä sitten taas jatkuu, sillä Bloggerin kuvien lisääminen vain pyörittää kuvia, joten jatkuu sitten myöhemmin.
Toivotan teille kaikille oikein leppoisaa illan jatkoa ja nauttikaa kesästä, kun sitä vielä riittää!
Tänään on perjantai ja 15. päivä heinäkuuta. Tällä hetkellä on pilvistä ja hiljaista sadettakin tulee taivaalta, vaikka ei säätiedoissa sitä luvattukaan. Asteita on +18.
Mutta meidän ihana synnyinseutumatkamme jatkui Anjalankoskelta kohti seuraavaa muistoa...
Juokse sinä humma, kun tuo taivas on niin tumma ja ...
...kameroita oli aika paljon...
...tänne polkumme johtaa, luokse lapsuusmuistojen...
...siellä maisemat mä kohtaan...
...ja kaiken hiljaisuuden...
...tässä vanha aita...vaan ei enää mökkiä lain...
...maitohorsmat ja koiranputket...
...ja viljapellot laajat...
...siinä on saanut meidän "tulitikkumökkimme" väistyä uuden isomman talon tieltä...voi niitä aikoja, voi niitä aikoja...
...läpi Karhulan...
...paljon isoja teitä kuin Amerikoissa konsanaan...
...kylttejä toisen perään...
...siltojen alitse...välillä siltojen päältäkin...
...ja jälleen kyltti viheriäinen...
...ja läpi Karhulan ...
...ja sitten käännyimme Korkeakoskelle...
...tässä vielä kylttejä...
...ja mahtavat Kyminlinnan vallit...
...entiseen varuskuntaan menevä portti...
...ja matkamme yhä jatkui...ja jatkui...tänne...
...tänne menimme siis kukkien kera tervehtimään rakkaita vanhempiani...
Mutta jatkosta sitten taas toinen kerta, koska Blogger ei oikein lataa noita kuvia, joten annetaanpa välillä levätä.
Nyt toivottelen teille kaikille oikein antoisaa ja ihanaa viikonloppua!
Nytpä yritän laittaa lisää kuvia, kun Blogger ei äsken ladannut niitä, joten piti keskeyttää koko homma.
Ja siis Anjalankosken ABC asemalta matkamme jatkui vaipuen muistoihini 32 vuotta sitten, jolloin sain tänä päivänä kainalooni sekä prinsessan että prinssin, siihen taloon, jossa he syntyivät.
Mutta ensin saavuimme Sairaalankaarelle, joka tuolloin oli Sairaalantie...
...ja tässä yhtyy myös entinen Sopentie ja nykyinen Sopenkaari...
...minä siis kuvasin autosta käsin...
...ja niin oli muailma muuttunut...
...mutta siinähän se mökkimme vielä oli paikallaan...tiilitalo kun on...samanlaisena, paitsi kasvillisuus oli rehevöitynyt...
...tässä näkyy koulu, jossa vanhin poikani aloitti opintonsa...
...no, tämä kauppa näkyy olevan lopetettu, ainoa lähikauppa...
...ja iki-ihana Kipari, josta ostimme makeisia...
...ja sitten taas matkamme jatkui seuraaviin muistoihin...
... tästähän se matkamme jatkui...jonnekin...kaukaisiin muistoihin...
Oikein leppoisaa päivän jatkoa kaikille! Eipä liikaa yhdellä kertaa!
