Tänään on kaikissa kouluissa lukuvuoden päättäjäiset, joissa on raikunut "Jo joutui armas aika ja suvi suloinen..." Niin se kaikui aina ennen vanhaankin minun nuoruudessani ja niin se raikuu edelleenkin. Ja aina tämä laulu tuntuu sydämessä asti niin juhlavalta ja tuo mieleen oman kouluajan ja kevään päättäjäiset. Miten sitä oltiinkaan iloisia, kun koulu loppui ja alkoi kesäloma, kaivattu ja ansaittu kesäloma, jota silloin ennenvanhaan oli 3 kuukautta. Mutta silloin olimmekin myös lauantaina koulussa ja muut lomat olivat lyhyempiä. Niin on koulut muuttuneet ja ajat muuttuneet ja koko maailma on muuttunut. Jokaisella on aina kiire...kiire...sinne jonnekin...mutta minne!
Aih ja voih, olisinpa nyt aavan meren tuolla puolen, jossa ei ole kiireitä, vaan voi nauttia elämästä ja läheisistään. Sinne kaipaan mä aina ja sinne me pian lähdemmekin.
Mutta olen saanut kudottua sukat ja jälleen toki itselleni, kelles muulle kuin kultasuulle. Ja hyvät niistä tulikin, kun ovat bambua ja puuvillaa ja Cannes langasta, muistaakseni.
Tänään taas soittelimmekin ja rakkaani lauloi komialla äänellään. Ja laulaahan ne linnutkin ja varikset "laulavat", vaikka minusta he vaan rääkyvät. Variksilla on poikaset jo aika isoja ja siellä lehtikuusen katveessa he rääkyvät ruokaa, jota emo heittää heidän ammollaan olevaan suuhunsa.
Nyt kuitenkin toivottelen teille kaikille oikein leppoisaa ja mukavaa ja nautinnollista lauantaita ja päättäjäisiä ja juhlia joilla sellaisiakin on! Pitäkää itsestänne huolta!
Nämä sukat ovat siis Cannes langasta
Unelma ennen trimmausta
