Se on jossain, se on jossain...paikka auringon....
Tänään on maanantai ja 24. päivä toukokuuta. Aamu aukeni pilvisenä ja hyvin tuulisena. Asteita on +9, mutta on hyvin raikasta ja luonto on kauneimmillaan ja linnut iloisimmillaan ja toki ihmisetkin ovat iloisia, kun kovan pakkastalven jälkeen kesäkin koittaa.
Olen vaipunut monesti vanhoihin muistoihin. Ja näin kun vanhoja valokuvia katselee, niin ei tiedä ajan kulusta yhtikäs mitään, vaan sitä on kuin eläisi siellä juuri ja nyt kuin silloin ennen.
Mutta meillä oli ihania aikoja siellä "jossain" ja nyt vain kauniit muistot ovat valokuvissa ja ne säilyvät ikuisesti.
Tästä se alkoi se kaunis kukkakuja...
...ja tässä näkyy tai pilkottaa jo kotomme ja vahtikin siinä kuljeskelee kotihin päin
..oli siellä paljon kissankelloja...
...ja Niittyleinikkejä keltaisenaan iso pelto...
...tässä pikkutie, jota kuljettiin...niin iloisna vaan...kunnes...
...tässä tuulimyllymme hoiti velvollisuuttaan näyttäen meille tuulen suunnan...ja sininen taivas loisti yllämme...
...siellä se metsäpirtti pienoinen häämöttää...
...tässä kaksi mussukkaamme tutkiskelee paikkoja hieman hitaanlaisesti...
...siellä häämöttää grillipaikkamme ja kahvittelupaikkamme...
...ja viljapellot laajat...
...oli tilaa juoksennella ja nautiskella...
...sinne kaipaan mä ain...
Mutta nyt toivottelen teille oikein leppoisaa maanantaipäivän jatkoa ja pitäkää itsestänne huolta!
3 kommenttia:
Kivaa viileää viikkoa :). Aika entinen ei koskaan enää palaa, niinhän sitä sanotaan. Mutta luopuminen on vaan niin vaikeaa...
On teillä ollut paljon tilaa ympärillä ja avaruutta.
Täällä meillä voi naapurin kanssa jutella huutamatta, kukin omalla portailla. Mutta tähänkin on tottunut, että lähekkäin asutaan.
Muistot ovat kyllä ihania ja valokuvat herättävät ne eloon.
Elämä on kuin se laulusta, mummon vanha riepumatto, kaikilla väreillä.
Kiitos, kiitos kommenteistanne, Neferi ja Hilkka! Niinpä, aika entinen ei koskaan enää palaa, mutta muistot säilyvät ikuisesti. Meillä oli silloin tilaa ja luonnon kauneutta. Mutta ne käärmeet aivan pihapiirissä sekä hiiret sisällä ja seinien välissä oli meille kaupunkilaisille liikaa. Mutta kokemusta oli sekin. Ja se luonnon rauha oli ihanaa! Oikein mukavaa viikon alkua teille!
Lähetä kommentti