Ja siis Anjalankosken ABC asemalta matkamme jatkui vaipuen muistoihini 32 vuotta sitten, jolloin sain tänä päivänä kainalooni sekä prinsessan että prinssin, siihen taloon, jossa he syntyivät.
...ja tässä yhtyy myös entinen Sopentie ja nykyinen Sopenkaari...
...minä siis kuvasin autosta käsin...
...ja niin oli muailma muuttunut...
...mutta siinähän se mökkimme vielä oli paikallaan...tiilitalo kun on...samanlaisena, paitsi kasvillisuus oli rehevöitynyt...
...tässä näkyy koulu, jossa vanhin poikani aloitti opintonsa...
...no, tämä kauppa näkyy olevan lopetettu, ainoa lähikauppa...
...ja iki-ihana Kipari, josta ostimme makeisia...
...ja sitten taas matkamme jatkui seuraaviin muistoihin...
... tästähän se matkamme jatkui...jonnekin...kaukaisiin muistoihin...
Oikein leppoisaa päivän jatkoa kaikille! Eipä liikaa yhdellä kertaa!
2 kommenttia:
Kyllä oli varmaankin hykerrys rinnassa nostalgisissa muisteloissa.
Ihanaa perjantaita!
Kiitos kommentistasi Tarina! Juu, oli hieman perhosia vatsassa, kun näki paikkoja ja tämähän on vasta alkua! Leppoisaa viikonloppua sinulle!
Lähetä kommentti