...JA PYÖRÄT VIEVÄT ETELÄÄN...
Tänään on jo lauantai ja 16. päivä heinäkuuta. Tänään on satanut ja nyt taas paistaa aurinko. Asteita on +18, joten on erittäin hyvä hengittää.
Mutta matkamme jatkui, vaan katsotaanpas jatkuuko yhteistyö tämän Bloggerin kuvien laittamisen kanssa tällä kertaa.
Ja me saavuimme rakkaan äitini ja isäni haudalle, johon asetimme kauniin ruusubegonian...ja tästä jatkoimme matkaamme...
...minun mammani eli äidinäitini ja äidin siskon haudalle...
...autosta nappasin suoran näkymän läheiseen metsikköön...
...siellä vallitsi ihanan rauhallinen tunnelma...
...hautausmaalta jatkoimme matkaamme...
...suoraan kohti syntynäkaupunkiani Kotkaa...
...pitkästä, pitkästä aikaa...
...olihan siellä tuttujakin paikkoja, mutta...
...oli sitten uuttakin tai uudistettuja alueita...
...vaan tämä talo oli tuttuakin tutumpi jo sieltä ...hmmm...liki 59 vuoden takaa, jolloin aloitin tässä koulussa ensimmäisen luokkani...
...nykyään tämäkin on Keskuskoulu, vaan silloin ennen vanhaan oli vain Kotkan Kansakoulu...ihanan vanhanaikainen rakennus...
No, mutta tästäpä tämä sitten taas jatkuu, sillä Bloggerin kuvien lisääminen vain pyörittää kuvia, joten jatkuu sitten myöhemmin.
Toivotan teille kaikille oikein leppoisaa illan jatkoa ja nauttikaa kesästä, kun sitä vielä riittää!
4 kommenttia:
Usko tahi älä koulutietäni olen astellut Kakaravaaran yläasteelle ;o)
Juu-u tiedättehän kaupunginosan Oulussa.
Nostalgista matkaa!
Kiitos kommentistasi Tarina! Juupajuu, mieheni on käynyt Kajaanintullin kansakoulua 2 vuotta ja sitten jatkoi Teuvo Pakkalan koulua jonka jälkeen alkoi oppikoulu.Leppoisaa lauantai-illan jatkoa sinulle, nuori muori, toivottaa vanha muori!
Muistorikas matka teillä :) Lapsuuden maisemissa on mukava silloin tällöin pyörähtää katsomassa miten maailman on muuttunut.
Kiitos kommentistasi Huopatossunen! Juu, näinhän se on, että maailma muuttuu ja mikään ei ole enää niin kuin silloin ennen! Leppoisaa illan jatkoa sinne teille!
Lähetä kommentti