Ei hyvyys saavu huutaen,
se kulkee hiljaa kuiskaten.
Sen ääni on ääni kärsivän,
mi itkenyt meitä on enemmän.
Sen silmässä on kuin onnettuus,
mut kuitenkin usko ja toivo uus.
Hän tahtoo tarjota vähästään,
ne hänen on helmiä, päärlyjään.
Ne ottanet kuin avun taivahan,
ei lie hän laaksoista maailman.
Hän tulee raskaalla hetkelläs,
hän katsoa tahtoo silmähäs
ja kättäs painaa ja mennä pois
kuin kuiskaten: paremmin olla vois.
Kirjoittanut Eino Leino
Tämän kauniin runon myötä toivotan kaikille hyvää ja rauhaisaa yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti