Aijai, mutta kukas se tuossa turvallisessa sylissä katseleekaan maailmaa kaunis oman äidin ompelema kastemekko päällään vuonna 1945
Ja tässä samainen tytteli iso rusetti päässään ihmettelee valokuvaajan outoa kameraa ja vierasta setää
Ja jälleen iso rusetti pitämässä kiinni kiharoita 12 vuotiaana
Tässäpä olenkin sitten jo aikuinen ja ihailen Teneriffan appelsiineja, siis Teneriffalla vuonna 1970
Voi näitä aikoja, jospa ne takaisin saisin...mutta silti en päivääkään vaihtaisi pois...
Tänään olin jo paljain jaloin ulkona ja kylläpä koski jalkoihin, mutta kaikkeenhan ihminen tottuu, jos vain haluaa. Ja paljain jaloin kulkeminen tekee hyvää jaloille.
Mutta nyt tällä kertaa näiden muistojeni myötä toivotan teille kaikille oikein leppoisaa kesäillan jatkoa Kesäillan valssin tahdissa!
4 kommenttia:
Vanhojen albumien kanssa aika vierähtää nopeasti!
Otetaankos höyhensaarella erä tyynysotaa, kun ranne ei kolota?
Melkein hämäsit, mutta sitten tunnistin ystäväni Helenan.
Mistä tuon Kesäillan valssin bongasit ? Se on ollut meillä vuosikymmenet, kesäloman matkan alkulaulu. Kun auto starttaa pihasta, laitamme sen soimaan ämyrit täysillä.
Lämpöistä viikkoa teille sinne Poriin.
Kiitos kommentistasi, Tarina! Taisi jo Nukku-Matin purje ehtiä Höyhensaarille ja minä jo kuorsasin. Mutta otetaan vaan skabat tänä iltana! Juu, ranne on jo parempi ja elämä voittaa jälleen! Aurinkoista päivän jatkoa!
Kiitos, Hilkka, kommentistasi! Tuli vaan mieleen tuo Kesäillan valssi jostain aivoni sopukoista ja sitä tänään sitten harjoittelemme. Se on sitä parasta kesämusiikkia!Oikein ihanaa päivän jatkoa!
Lähetä kommentti